Suomen maassa taas ja saman tien ajauduin arjen oravanpyörään sellaista vauhtia, etten ole ehtinyt viimeistä blogimerkintää tehdä. Tosiaan lento sujui suhteellisen kivuttomasti kahdesta vaihdosta ja äkillisesti iskeneestä flunssasta huolimatta. Ei tollaisissa puolen maapallon pituisissa kotimatkoissa ole mitään haastetta. Kuuhun pitäisi lähteä, että tuntuis jossain.

Linja-autossa on tullut vietettyä tunnelmallista aikaa vuorokausi jos toinenkin.

 

Nyt kun hetken hengähtäneenä katsoo taakseen, viimeiset kolme kuukautta oli aika pitkälti elämäni parhaat. Kaikki meni pelottavan hyvin putkeen. Kertaakaan ei kunnolla edes eksytty, eikä mitään varastettu tai kadotettu. Aikaa oli aivan liian vähän. Mitä kauemmin Australiassa vietti aikaa, sen enemmän olisi tullut mahdollisuuksia ja ideoita vastaan, mitä voi toteuttaa vain Australiassa. Toisaalta opiskelijabudjetilla toteutetuksi matkaksi tämä oli aika täydellisen pituinen. Hetkeäkään ei ollut tylsää ja koko ajan oli jotain ihmeteltävää. Reissaamista ja töitä oli sopivassa suhteessa; puolet ajasta reppureissattiin hostellista seuraavaan ja puolet matkasta saatiin asua ilmaiseksi australialaisten kotona. Ihmisiin oli helppo tutustua ja muutamien kanssa pidetään todennäköisesti yhteyttä pitkään.

Tässä viimeiseksi jäänyt majapaikkamme Australiassa Hornsbyssa.

Suomeen palaaminen oli kuitenkin ihanaa. Tuntui, että perheen, ystävien ja Kissan näkemisestä on paljon pidempi aika kuin vain kolme kuukautta. Kummallakin meistä on ollut hieman sopeutumisvaikeuksia ainakin unirytmin kohdalleen saamisessa. Ensimmäisinä päivinä käännyin joka kerta äimänkäkenä tuijottamaan, jos kuulin esimerkiksi kadulla jonkun puhuvan suomea. Samoin aivot eivät meinaa millään edelleenkään käsittää, että täällä tosiaan on valoisaa  melkein koko yön. Oikeanpuoleiseen liikenteeseen en meinaa millään tottua, vaan joka kerta tähän asti olen katsonut ensin väärällä puolelle tietä ylittäessä.

Australian pulut.

Maailma pieneni kertarykäyksellä. Vuosien ajan haaveiltu Japanin matkakaan ei tunnu enää niin saavuttamattomalta kuin ennen Australian reissua. Eli nyt vain rahat kasaan ja menoksi.

(Otsikko on muuten Alfred J. Kwakin toisen tuotantokauden kolmannen jakson nimi. Näin upeasti ympyrä sulkeutuu ja pisteet tulee kotiin. Saija kuittaa ja sanoo sulle kvaak.)