Rakastan lentamista. Rakastan Hong Kongia. Alan pikkuhiljaa rakastua Sydneyyn.

 

Todennakoisesti olin edellisessa elamassani hong kongilainen. Tuntui ihan silta kuin olisi loytanyt kodin. Onnistuttiin liikkumaan siella kuin vanhat hongkongilaiset. Tuli koettua aasialainen tunnelma (aaaah, meinasin kuolla onnesta!), kostean kuuman ilmasto, kaduilla parveilevat miljoonat ihmiset ja huippumodernit pilvenpiirtajat romahtaneiden vanhojen kerrostalojen vieressa. Upeaa. Pe-ma ei riittanyt mihinkaan.

 

Maanantai-yona saavuttiin tsunamivaroitusten saattelemana Sydneyhin Australiaan (Kaytiin asken rannoilla, ei nakyny liian isoja aaltoja. Taalla on ollut pilvista ja viileaa eli +20 (haha, palelkaa siella miinuslukemissanne!), joten onnistuin polttamaan itseni vasta tanaan ekan kerran.) Asutaan Wake up! -hostellissa 6 hengen huoneessa. Tosi mukava paikka, mutta aussit vaantaa niin vaikeasti tuota englantia, etta ollaan pari kertaa meinattu olla ihan tosissaan hukassa.

 

Tahan asti ilmitulleita unohduksia:

-Kameran laturi (ostin ennen lahtoa uuden kameran, enka muistanu, etta siihen ei riita sellainen piuha, vaan pitaa olla ihan kunnon iso laturikin. Ostin taalta kaikkeen sopivan laturin, jonka pitaisi pelata kameraankin. Nyt pitaisi opetella kayttamaan sita.)

- Porukoilta lainassa oleva minilapparin johto ei sovi Iinan adapteriin, joten siihen tapaukseen sopiva adapteri pitaisi loytaa tai lappari lahtee pikapostilla kotiin toiselle puolelle muapallova.

 

Ollaan Wake upissa perjantaihin asti. Sitten mennaan viikonlopuksi surffikurssille (onneksi ei ole tuttuja nakemassa). Sen jalkeen ajateltiin etsia jotain toita, kun Iina pelkaa budjettinsa puolesta.

 

Kuultiin joltain kanadalaiselta, etta Suomi voitti pronssia jaakiekosta. Toivottavasti Ruotsia vastaan. Nyt taytyy karata, taalla saa kayttaa nettia vain tunnin kerrallaan! See ya babes!

 

P.s. Kaytan valilla aussilaista SIM-korttia, joten tekstarit ei aina valttamatta tule perille heti. Suurimmaksi osaksi kaytan kuitenkin omaa korttia.