Toisin kuin Hong Kongissa, jossa lansimaalaiset jattilaismaiset valkonaamaturistit naki kilometrien paahan, taalla Australiassa meita ei valttamatta huomaa heti turisteiksi. Yllattavaa kylla, tehokkain turistien pongaustapa on ihonvari; me ollaan naurettavan valkoisia verrattuna ruskettuneisiin Australialaisiin. Mainitsinkin aikaisemmin, etta sain kartsattya itseni rannalla. Se onkin nakojaan yksi tehokkaimista tavoista tutustua paikallisiin. Ilmeisesti kukaan paikallisista ei ole niin tyhma, etta onnistuisi palamaan auringossa, joten lahes kaikissa kontakteissa aussilaisten kanssa on jossain vaiheessa pitanyt mainita se, etta olen palanut. Joo, tiedan ja ennen kaikkea TUNNEN sen itsekin... Auringon polttama iho ei ole koskaan ollut nain kivulias.

Ollaan kayty joka paiva jonkilaisella kavelylla Sydneyn keskustassa. Surullista, mutta totta, jo tanaan jouduin sanomaan aaneen, etta on tama kylla pieni kaupunki. Ei silla, etta oltais kaikkialla kayty, koska ei todellakaan olla, mutta keskustassa alkaa paikat nayttamaan jo tutuilta. Odotin niin innolla jotain aivan jattimaista miljoonakaupunkia, joka rajayttaisi tajunnan... No, onneksi Hong Kong vahan lievitti hinkua, se kaupunki ei nimittain kesken loppunut.

Reppureissaajille Sydney on unelma! Taalla on melkein joka kadulla joku backpackareille (eli meikalaisille) tarkoitettu edullinen hostelli. Meidan hostellin lahella on pieni sekatavarakauppa, joka on ilmeisesti ennen kaikkea reppureissaajille suunnattu; siella on kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mita reissulla voisi tarvita. Kassalla kysytaan ilmeisesti automaattisesti, etta mista olet kotoisin. Ollaan sen verran kovaan aaneen valilla mesottu ja mokailtu Iinan kanssa, etta ajateltiin tasta eteenpain vaittaa olevamme ruotsalaisia...

Saatiin hoidettua itsellemme aussilaiset puhelinnumerot, verokorttihakemukset ja pankkitilit. Nyt tarvittais tilille enaa jotain taytetta. Ollaan otettu yhteytta pariin heppuun ja pistetty hakemuksia, jos vaikka tarppais. Varsinaisesti budjetti ei ole viela kaatumassa, mutta tuumattiin, etta mielummin nyt alussa varmistellaan rahan riittavyys ja loppulomalla sitten leveilleen (jos on varaa).

Pyykit on nyt pesty, kamat on kasattu ja younia odotellaan... Huomenna kirjataan itsemme aamusella ulos ja paukautetaan surffileirille. Jos seuraavasta surffausviikonlopusta selvitaan yhdessa koossa, kolme kuukautta Australiassa tulee olemaan kuin pala kakkua.