perjantai, 28. toukokuu 2010

Takaisin kotimaahan

Suomen maassa taas ja saman tien ajauduin arjen oravanpyörään sellaista vauhtia, etten ole ehtinyt viimeistä blogimerkintää tehdä. Tosiaan lento sujui suhteellisen kivuttomasti kahdesta vaihdosta ja äkillisesti iskeneestä flunssasta huolimatta. Ei tollaisissa puolen maapallon pituisissa kotimatkoissa ole mitään haastetta. Kuuhun pitäisi lähteä, että tuntuis jossain.

Linja-autossa on tullut vietettyä tunnelmallista aikaa vuorokausi jos toinenkin.

 

Nyt kun hetken hengähtäneenä katsoo taakseen, viimeiset kolme kuukautta oli aika pitkälti elämäni parhaat. Kaikki meni pelottavan hyvin putkeen. Kertaakaan ei kunnolla edes eksytty, eikä mitään varastettu tai kadotettu. Aikaa oli aivan liian vähän. Mitä kauemmin Australiassa vietti aikaa, sen enemmän olisi tullut mahdollisuuksia ja ideoita vastaan, mitä voi toteuttaa vain Australiassa. Toisaalta opiskelijabudjetilla toteutetuksi matkaksi tämä oli aika täydellisen pituinen. Hetkeäkään ei ollut tylsää ja koko ajan oli jotain ihmeteltävää. Reissaamista ja töitä oli sopivassa suhteessa; puolet ajasta reppureissattiin hostellista seuraavaan ja puolet matkasta saatiin asua ilmaiseksi australialaisten kotona. Ihmisiin oli helppo tutustua ja muutamien kanssa pidetään todennäköisesti yhteyttä pitkään.

Tässä viimeiseksi jäänyt majapaikkamme Australiassa Hornsbyssa.

Suomeen palaaminen oli kuitenkin ihanaa. Tuntui, että perheen, ystävien ja Kissan näkemisestä on paljon pidempi aika kuin vain kolme kuukautta. Kummallakin meistä on ollut hieman sopeutumisvaikeuksia ainakin unirytmin kohdalleen saamisessa. Ensimmäisinä päivinä käännyin joka kerta äimänkäkenä tuijottamaan, jos kuulin esimerkiksi kadulla jonkun puhuvan suomea. Samoin aivot eivät meinaa millään edelleenkään käsittää, että täällä tosiaan on valoisaa  melkein koko yön. Oikeanpuoleiseen liikenteeseen en meinaa millään tottua, vaan joka kerta tähän asti olen katsonut ensin väärällä puolelle tietä ylittäessä.

Australian pulut.

Maailma pieneni kertarykäyksellä. Vuosien ajan haaveiltu Japanin matkakaan ei tunnu enää niin saavuttamattomalta kuin ennen Australian reissua. Eli nyt vain rahat kasaan ja menoksi.

(Otsikko on muuten Alfred J. Kwakin toisen tuotantokauden kolmannen jakson nimi. Näin upeasti ympyrä sulkeutuu ja pisteet tulee kotiin. Saija kuittaa ja sanoo sulle kvaak.)

 

torstai, 20. toukokuu 2010

Viimeisia viedaan!

Tama taitaapi olla viimeinen bloggaus talta puolelta maapalloa. Huomenna tehdaan pakkailut ja lauantaina hypataan lentokentalle vievaan junaan. Sitten alkaakin mukava reilun 31 tunnin kotimatka. Onneksi tehdaan vaihdot Hong Kongissa ja Frankfurtissa, niin saa edes vahan lepuutella hermoja. Koko ajan pienta jannitysta tuo mukanaan Islannin lahja maailmalle, jattimainen tuhkapilvi, joka nettilehtien mukaan on tulossa viikonloppuna taas vierailulle Suomen puolelle.

Jackie ja Matt on mita ilmeisemmin tykanny meista kovasti. Jackie muistuttaa jatkuvasti kuinka kiitollinen se on, etta tultiin niille, vaikka mehan tassa ilmaiseksi asutaan ja syodaan. Mekin ollaan viihdytty taalla Hornsbyssa tosi hyvin. Lukuunottamatta sita, etta valilla sisalla ei tunne varpaitaan, kun ne on niin jaassa.

Paivat on menny mielettoman nopeasti. Tosin kai ne menee, kun eilenkin saatoin Mattin toihin ja takaisin tullessa otin junan, joka kierteli ympari pitajaa ja kavi pyorahtamassa Sydneyssakin, jolloin 20 minuutin kotimatka muuttui reilun tunnin maisemajunailuksi. Mutta se oli vain kivaa; naki viela viimeisen kerran mm. oopperatalon, satamat ja tutut pilvenpiirtajat.

Apua, nettiaika loppuu, taa tulee takas Suomeen!!

tiistai, 18. toukokuu 2010

Rankkaa taa lomailu

Jackie saapuu tanaan kotiin reissultaan, joten ajateltiin pistaa tanaan koti ja piha kauniiseen kuntoon. Ollaan vain laiskoteltu pari paivaa, kun ei oikein ole ollut mitaan mielekasta "tyontekoa", kun suunniteltiin tekevamme hommat tanaan Jackien paluun kunniaksi. Ollaan enimmakseen touhuttu Mattin kanssa (saatettu sita milloin mihinkin ja katsottu sen kanssa leffoja; melkein tulee hiki-stressi-burn-out), katseltu telkkaa (taalla tulee paljon samoja sarjoja kuin Suomessakin esmes Frendeja tuli viela pari kuukautta sitten joka paiva kaksi jaksoa, Simpsonit tulee joka paiva, House menee suurin piirtein samassa kohtaa kuin Suomessa ja Lostista tulee kohta viimeinen jakso), luettu kirjoja ja pyoritty netissa. Tanaan kun ajateltiin viimein ryhdistaytya ja saada jotain aikaiseksi, niin alkoi sataa! Ei tullu mieleenkaan, etta tosiaan syksyyn usein liittyy sade, kun taalla on paistanu aurinko koko ajan. Ei sitten pistetty pihaa kuntoon, vaan karattiin Internetin ihmeelliseen maailmaan.

Tarkoitus oli tutustuttaa Jackie ja Matthew tanaan suomalaiseen ruokaan ja tehda makaronilaatikkoa, mutta ei ollu makaronia, ei jauhelihaa, ei vihanneksia eika laatikkoa, niin tehdaankin pasta-tonnikala-laatikkoa. Melkein sama. Loydettiin myos lammitin, joka on jotain sukua patterille, ihanaa!

perjantai, 14. toukokuu 2010

Viimeinen viikko lahtee

Viikko takana, viikko edessa. Ollaan kotiuduttu tosi hyvin. Jackie on nyt lahteny reissuun, joten ollaan hoidettu Mattin paivarutiinit ja meidan kotihommat. Ollaan kierrelty vahan naita muita pikkukaupunkeja Hornsbyn lahella, kuten West Ryde ja Chatswood. Tanaan tuhlattiin koko paiva Sydneyssa. Iina kavi tukkalaakarissa ja mina vietin aikaani, yllaripyllari, Chinatownissa tekemassa viela viime hetken animeherateostoksia. Oon ihan aimankakena, kun ne on niin halpoja! Ihii, mulle hetikaikkitanneny!

Vaikka ollaan Australian maaperalla, vaikka meidan pihassa kasvaa palmu ja vaikka puissa pyorii sini-kelta-oranssi-puna-viher-varisia papukaijoja, niin tuo kuvailtu tunnelma ei lammita mielta talossa. Meidan kamppa on aivan jaatavan kylma! Tuntuu uskomattoman absurdilta valittaa suomalaisena kylmasta Australiassa, mutta aussit ei nakojaan osaa tehda minkaanlaisia lampoeristeita taloon. Joudun tulemaan joka aamu pihalle lammittelemaan, vaikka ilma viilenee aina yoksi ja puun lehdet kellastuu ikavasti (samaan aikaan kun suomalaiset nettilehdet hurraa helteita, taa menee nyt jotenkin vaarin).

lauantai, 8. toukokuu 2010

Osana persoonallista australialaista perhetta Hornsbyssa

Viimeiset kaksi viikkoa lahti nyt! Tupsahdettiin eilen viimeiseen paikkaamme, jossa working holiday -visamme tulee tarpeeseen. Elellaan mukavassa pienessa kaupungissa, nimelta Hornsby, jota ei lausuta ruotsalaisittain eika hornsbai (jalkimmaista kokeilen junalippua ostaessa ja sain myyjalta oikein komean kummastuneen katseen), vaan hornsbi. Parasta tassa kaupungissa on kirjaston ilmainen netti, uu jea.

Asutaan isossa talossa omakotitaloalueella hieman erikoisen, mutta mukavan Jaqualinen eli Jackien kanssa seka hanen lahes 40-vuotiaan downin syndrooma pojan Mattin kanssa. Talossa pitaa majaa myos kaksi aivan valtavan ihanaa kissaa, jotka ovat myos kooltaan valtavia (jopa meidan Kissa jaa kakkoseksi niille). Tunnettiin heti olomme todella tervetulleeksi. Jackie tietaa myos jotain muutakin Suomesta kuin etta siella on jaakarhuja, koska han on kayny joskus 70-luvun taitteessa Suomessa. Jackie on mm. yrittany liftata Lapissa (joutui tyytymaan bussiin) ja ihmetelly suomalaista juomakulttuuria (Jackieta kertoi kotibileista: "Kaikki vain istui pullo kourassa hiljaa poydan aaressa ja joivat.")

Paivat vaikuttaa rennoilta. Autetaan kotitoissa ja kastellaan vahan kukkia. Tarkeinta on pitaa Mattille seuraa ja keksia sen kanssa aktiviteetteja. Se ei sinansa paljoa vaadi, koska Mattilla on paljon erilaisia mielenkiinnon kohteita ja Matt ei loppujen lopuksi ehdi edes paljoa kotona olemaan. Jos ei ole muuta tekemista, tallainen kissaihminen saa ajan helposti kulumaan kisuja paapoessa. 

Tanaan seka Jackiella etta Mattilla sattui olemaan menoa, joten saatiin koko talo omaan kayttoomme ja kumpikin palaa vasta huomenissa. Villia, omakotitalo Australiassa. Luonnollisesti karattiin heti kaupungille - ei rellestamaan, vaan kirjastoon nettiin. Yhyy, voiko olla mitaan saalittavampaa.

Hyvaa huomista aitienpaivaa seka omalle etta muillekin aideille!