En tiennyt Aussien ruokakulttuurista mitään ennen tänne tuloa. Varsinaista kulttuurishokkia ei päästy kokemaan sen puolesta, sillä ruokakaupassa tulee vastaan samat monikansalliset Cokikset, Kelloggsit ja Mentosit kuin Suomessakin. Joidenkin ihan perustuotteiden kanssa ollaan oltu vähän hukassa, esmes maidon ja leivän. Suomalaista ruisleipää on tullut kova ikävä, sillä täällä kaikki leipä on pullamaista paahtoleipää. Raikasta suomalaista rasvatonta maitoa voisin myös maistaa lasillisen, koska täällä suositaan myös rasvattomissa maidoissa kermaista makua. Ne oikein mainostaa purkkien kyljessä, että ihanan täyteläinen ja kermainen maito. Yh.

Tuossa on kuva muutamista uusista hedelmistä, mitä olen maistanut täällä. Ainoa noista, jonka suomalaisen nimen tiedän, on mango (ylläri, kun se on sama englanniksi). Sekin oli minulle uusi elämys, sillä en ennen ollut maistanut tuoretta mangoa. Taivaallista! Itse asiassa jokainen noista on hyvänmakuinen. Kuulemma näitä samoja herkkuja saa Suomestakin, mutta enpä ole koskaan älynnyt niin tarkkaan koluta hedelmäosastoa, että muistaisin nähneeni näitä.

Yksi uusi tuttavuus, josta en koskaan ennen ollut kuulutkaan, on banaanileipä. Se on herkullinen ja makea, mutta se saatetaan tarjoilla aamupalaksi. Kahviloissa myytävät salaatit on lievästi ilmaistuna mahtavia. Niissä on kaikenlaisia erilaisia hedelmiä, eikä välttämättä vihanneksia ollenkaan. Ne on kuin Suomen hedelmäsalaatti potenssiin kymmenen.

Farmilla työskentely antoi meille ainutlaatuisen tilaisuuden maistaa Australialaista kotiruokaa. Eikä tultukaan ihan mihin tahansa keittiöön, sillä Donin veljenpoika on opetellut kokkaamaan maailmalla ja sen huomaa (ja maistaa). Melkein joka aterialla on tarjolla jotain lihaa (mm. lehmä, kana, ankka), mikä on sinänsä luonnollista, koska niitä ei tarvitse ostaa, vaan ne saadaan omasta farmista. Muissa aineksissa pyritään myös pysymään oman pihan antimissa eli tarjolla on aina jotain pientä kasvista; kurpistaa, salaattia, porkkanoita, appelsiineja ym. Monesti kaupasta ostettua on ainoastaan perunat/riisit/mikä ikinä onkaan lisukkeena.

Ruuan makua en edes yritä lähteä kuvailemaan, sillä siihen ei sanat riitä, mutta se koko. Usein ruoka asetellaan valmiiksi lautaselle ja lautaset on tosiaan ISOJA ja ne on kukkuraisilaan täynnä. Plus aika usein tarjolla on joku jälkiruoka, joka on toimitettu mausta päätellen suoraan taivaasta. Joka ilta saadaan kuulla, kuinka kaksi taiwanilaista tyttöä lihoi farmilla ollessaan 3 kuukaudessa 12 kiloa ja muita yhä "hulvattomia" tarinoita. Ihan kuin ei jo muutenkin olisi morkkista, kun ei pysty pitämään kiinni terveellisistä elämäntavoista täällä, nyyhkis.

Ruoka-ajat täällä on hiukan erilaiset kuin Suomessa. Aamupalan jälkeen pidetään vartin tai puolen tunnin "kahvitauko", jota kutsutaan täällä aamuteeksi, jossain klo 11-12. Lounas on klo 14-15 ja päivällinen klo 19-20. Tuo aamupala ja aamutee ei tahdo riittää lounaalle asti suomalaisiin ruoka-aikoihin tottuneelle, joten olen yrittäny syödä aamuteen yhteydessä leipää lounaan verran ja lounaalla yrittänyt livistää mahdollisimman vähällä. Pääruoka on päivällinen, mistä ei voi erehtyä, sillä se on valtava.

Mutta nyt rakkaat lapsoset, voisin painua pehkuihin päin. Olen tänään ollut hieman huonovointinen; väsyttää ja lämpö keikkuu 37 C:ssa. Tästä olosta kiitän ihanaa huonettamme, jota voi kutsua myös tuulitunneliksi. Josko se tästä menisi ohi ja toivottavasti pääsisi huomenna taas työntekoon... Loppukevennykseksi tarjoan teille näkymän Sydney Towerista ja muistutan, että olen lisännyt aussireissullemme omistetun kansion Facebookiin. FB:ta kayttävät voivat käydä sieltä ihastelemassa enemmänkin kuvia.