Maisemanvaihdon aika lähestyy. Täällä vietetty melkein kaksi viikkoa on ollut erittäin antoisia, välillä rentouttavia, osittain epämukavia, paljolti lihottavia ja ennen kaikkea kasvattavia. On ollut ihanaa, kun on ollut ”koti”, missä on voinut olla joko rauhassa tai ihmisten keskellä viettämässä ihan normaalia arkea. Vaikka yleensä arki on minulle melkein kirosana, täällä se ei ole tuntunut tylsältä sekunninkaan ajan. Uudet ihmiset, kummalliset australialaisuudet ja kaikki farmin elukat on järjestänyt joka päivän ennalta-arvaamattomaksi.

Sääolosuhteiden vuoksi ollaan painettu paljon töitä eli melkein kaikki valoisa aika, koska täällä ei oikein voi muuta tehdä. Ainakin olen päässyt kehittymään sisäremppaamisessa ja erityisesti maalaamisessa (täytyy lisätä CV:een). Todisteena toimikoon kuva Saijasta ja gap fillerista (mikä lie silikoni suomeksi onkaan). Vaikka aurinko paistaisikin, mahdollisuudet ulkoaktiviteetteihin olisi hyvin vähäiset. Sivistyksen pariin palaaminen kuulostaa siis houkuttelevalta. Farmin omistajan Donin ajoittainen ärtyisyys on ollut yksi rasittavimmista tekijöistä täällä. Mukava ja rento ukkohan se on, mutta kun sattuu kärttyiselle päälle, kaikki joutuu olemaan koko ajan vähän varpaisillaan.

Enimmäkseen täällä on kuitenkin ollut hyviä hetkiä. Eniten jään kaipaamaan meidän mahtavaa helpperiporukkaa. Jungin, Yvonnen, Miwan ja Julien kanssa ollaan naurettu niin, että ainakin vatsalihakset on treenattu. Meidän yhteisiä hetkiä tulee kova ikävä. Yvonne ja Miwa lähtee samaan aikaan Cairnsiin ja itse asiassa Yvonnen kanssa varattiin samasta hostellista sama huonekin.

Meidän helpperijoukkion taustalla vyöryy muuten Millaa Millaa Falls, missä käytiin viimeisen päivän kunniaksi uimassa. Putous on niin mahtava ja vaikuttava, että sitä lähestyessä piti haukkoa henkeä ja sydän alkoi pamppailemaan niin paljon, että melekein hukuin. Kun päästiin vesiputouksen taakse, sitä ei meinannut uskoa todeksi. Se oli yksi elämäni parhaista hetkistä.

Onneksi kuume jäi yksipäiväiseksi ja työnantajan näkökulmasta epäuskottavaksi (Yhyy, minulle tuli huono olo maanantaina kello 14, joten nukun koko loppupäivän, mutta seuraavana päivänä olen täysin kunnossa… Yeah, right, mutta minkäs minä sille voin). Huomenna pystyy siis täysissä voimissa jatkamaan turistielämää ja valloittamaan tällä kertaa Cairns - itärannikon pohjoisin turistirysä!