Ennen tänne lähtöä luulin olevani ihan perustasoinen englanninkielenosaaja, joka ainakin ymmärtää kaiken, mitä puhutaan, vaikka ei välttämättä osaa taiteilla kielen kanssa. No, en sitten ymmärtänytkään ihan kaikkea.

Muiden maalaisten kanssa menee todella hyvin. Täällä farmilla meillä ei ole mitään ongelmaa jutustella keskenämme englanniksi, vaikka ollaan aika sekalainen seurakunta: kaksi suomalaista, japanilainen, korealainen ja hongkongilainen (tänään joukkoon liittyy myös ranskalainen tyttö). Amerikkalaisia en ole paljoa tavannut, mutta ne muutamat, keiden kanssa vaihtelin vähän kuulumisia surffileirillä, ymmärsi helposti meitä ja me niitä. Englantilaisten kanssa keskustelun sujuvuus riippuu vähän mistä ne on kotoisin. Muiden englesmannien kanssa on mennyt hyvin, mutta eräs leedsiläinen poika solkotti niin kummallisella aksentilla, että meinattiin olla vähän pulassa.

Sitten nämä aussilaiset. Voi elämä, mitä muminaa. Välillä on todella kiusallinen on, kun puheesta saa napattua vain sanan sieltä ja sanan täältä ja sitten ne heittää aiheeseen liittyvän kysymyksen. Yes, no, maybe, I don't know, can you repeat the question? Onko niin tavattoman vaikeaa avata suuta enemmän puhuessa ja pikkusen hidastaa tahtia, kun puhuu suomalaisille junteille?! Ja jotta kielen ymmärtäminen ei kävisi liian helpoksi, australalialaisilla on omia sanontoja ja sanoja, joista en ole ikinä kuullutkaan. Ei onneksi olla ainoita, joilla on tämä ongelma. Melkein jokainen eurooppalainen tai aasialainen reppureissaaja on valittanut samaa.

Onneksi täällä on tuo farmin omistajan siskon poika, joka puhuu selkeämmällä englannilla. Donilla ja Tonylla on varmaan joku paikallinen Queensland-junttiaksentti, enkä ole ihan varma ymmärtääkö ne edes toisiaan.

Meidän elämää on kyllä kummasti helpottanut tämä meidän oma salakieli suomi. Pakkoruotsin avulla ymmärtää pikkuisen ruotsin, norjan ja tanskan kieltä, mutta suomea ei ymmärrä kukaan muu kuin suomalainen. Tosin välillä siihen tunteeseen tuudittautuu ehkä vähän liikaakin; tulee rykäistyä ääneen asioita, joita ei koskaan saisi kukaan ulkopuolinen kuulla. Täytyy toivoa, ettei se jää päälle, kun palaa Suomeen.

Naurukuolema oli lähellä, kun nähtiin meidän Millaa Millaan "supermarketissa" (jonka tarjonta rajoittuu suurin piirtein kahteen ruokahyllyyn) selkeällä suomen kielellä PYYKINKUIVAUSTELINE.